Ilmoitin blogin myös Blogloviniin, sillä Blogilista lopettaa toimintansa 1.6. ja pelkään, ettei tänne sen jälkeen löydä enää kukaan, joka voisi antaa vertaistukea paikka-asioihin.
Esim. siihen, että kun tänään käveltiin Karhupuistosta alas Eläintarhanlahdelle, Susi sanoi alkaneensa sopeutua ehdotukseeni siitä, että muutettaisiin takaisin Afrikkaan kolmeksi–neljäksi vuodeksi.
Kaikkea sitä on näköjään tullut ehdoteltua. En ole yhtään varma, mihin olen valmis. Tai tiedän, että olen valmis kokeilemaan, mutta haluan säilyttää option varhaiseen paluuseen. Ja silti haluaisin asettua aloilleni. Olen väsynyt muuttamaan.
Sitten mentiin leikkipuistoon. Myy istui ensimmäistä kertaa elämässään keinussa.
Vieressä keinui lapsi, jolle äiti kuiskaili hollanniksi. Paitsi että Susi äkkäsi heti, ettei kieli ollut hollantia, vaan afrikaansia.
Maailmalla tavattu suomalainen mies. Yli kymmenen vuotta Suomessa. Elämä on nyt täällä. Turvallista lapsille. Helppoa lasten kanssa. Kiva työ ja ystäväpiiri. Jatkuvuutta jatkuvan muuttamisen sijasta.
Goodness, selvästikin uusi viesti universumilta. Kummalla tavalla tämä pitäisi tulkita?
Oman paikan etsimistä. Paluumuutto Suomeen kokeiltu. Toistaiseksi takaisin eteläisessä Afrikassa.
Selvä viesti. Vielä kun osaisi tulkita sen. Minulle eivät viestejä Toscanan vuoret huudelleet vaikka niitä odottelin. Samaa vuoristorataa edelleen. Tai possujunaa, miten sen nyt ottaa.
VastaaPoistaNiin, joko se oli että jää tänne, kun kaikki täällä on niin hyvin, tai mene sinne, että universumin balanssi säilyy, kun tuo toinen on nyt täällä.
PoistaToscanan-loma kuulosti ihanalta. Ehkä sen tehtävä oli tyynnyttää mieltä ja ravita kehoa niin, että pari ylimääräistä kierrosta possujunassa ei tunnu miltään.
Nimenomaan, tajusin että vaikka mitään ei ratkennut suuntaan tai toiseen niin pää tyhjeni. Tyhjällä päällä jaksaa vielä muutaman kierroksen keikkua.
PoistaOhhoh- aikamoista! Makin nakisin niin, etta universumi on puhunut, mutta en kylla mysokaan osaa tulkita :D Tai ehka taipuisin tulkitsemaan ton vahan enemman jaamisen puolesta... Mutta taa on vain mun mielipiteeni. Kai te otitte yhteystiedot?!?!
VastaaPoistaEikun mulle tuli semmoinen tyypillinen "en kai vaikuta liian tunkeilevalta" -olo, enkä pyytänyt yhteystietoja :-(
PoistaMina tulkitsisin tuon merkiksi jaamisen puolesta, jos Susi saisi opiskelujen paatyttya oman alan toita ja alkaisi viihtymaan... Varmaan kuitenkin niin etta jos pitaa takaovea raollaan koko ajan johonkin suuntaan niin sopeutuminen on aina puolitiessa.
VastaaPoistaMinusta minun sopeutumiseen aikoinaan oleellisesti vaikutti omanalan tyo ja omat menot ja kaverit, samoin omistusasunnon hankkiminen heti ensimmaisen vuoden jalkeen. Kotona olen saanut laittaa ja haarata ja pitaa ylla omaa skandinaavista reviiria kaiken ulkopuolisen mekkalan ulottumattomissa. Kieli tuli sitten muutama vuosi myohemmin, siihen asti englannilla parjasi oikein hyvin. Tokihan kaipaan suomesta monia asioita mutta en tieda osaisko siella enaan 15v jalkeen oikeasti asua arkea.
Hei PW. Tuo on niin totta tuo "jos pitaa takaovea raollaan koko ajan johonkin suuntaan niin sopeutuminen on aina puolitiessa".
PoistaSiksi mulla toisaalta on sellainen olo, että mitä tehdäänkin, se pitäisi tehdä "tositarkoituksella". Ja sitten taas toisaata tuntuu, että mun ei kannata turhaan hankkia suurahdistusta siitä, että tunnen olevani jossain nalkissa vain sen takia, että sinne on lähdetty tositarkoituksella.
Toinen juttu. Kohtaamisesta jäi raportoimatta tärkeä yksityiskohta: Kohdattu sanoi, että yksi syy sille, miksi Suomi tuntuu hyvältä, on ettei omaan kotimaahankaan tunne enää oikein kuuluvansa, kun sieltä on ollut pitkään poissa.
Omasta Suomeen paluustani tulee ensi viikolla kuluneeksi kolme vuotta. Vielä siinä ajassa en ole kotiutunut kunnolla 11 vuoden poissaolon jälkeen.
Saako kysyä missä asut ja oletko koskaan harkinnut paluuta Suomeen?
Asumme Israelissa eika koskaan varmaan ihan vakavissaan olla harkittu taalta lahtoa, ensimmaiset 7-8 vuotta ehka oli aina valilla kausia mutta minulla ja miehella ne oli aina eri aikaan (han on taalla syntynyt mutta asunut saksassa ja englannissa ~13 vuotta). Aina kun hanella otti kaikki taalla paahan mina sanoin etta nyt ei kylla mihinkaan lahdeta ja aloiteta kaikkea alusta ja painvastoin.
PoistaIhan jarjella ajateltunahan ihan hullua asua taalla, koko ajan on joku konflikti meneillaan tai tulossa ja perhe-elaman ja tyon yhdistaminen niin paljon vaikeampaa kuin suomessa, puhumattakaan kouluista yms. Kaikkea ei voi kuitenkaan ajatella vain jarjella, taalla kuitenkin ihmisten lampo ja elamanrytmi antaa sen mita muilla aluilla menetetaan. Ja tosiasia on etta molemmat viihdytaan hyvin ja tunnemme olevamme kotona ja mihin sita kotoa osaisi lahtea :D
Tuo on mun tavoite myös, tuntea olevani kotona!
PoistaKaikkea hyvää sinne kotiin.
Huh, mikä viesti. Mitä mahtoi Susi ajatella sanoista "turvallista lapsille"? Kysy mitä mieltä hän oli kommenteista. Tietenki mulla on oma lehmä ojassa, joten en uskalla sanoa mitään.
VastaaPoistaKysytään. Mutta eihän tuo "turvallista lapsille" tarkoita mitään muuta kuin sellaisia asioita, jotka ovat jo tiedossa, eli sekä Suden että mun ajatuksissamme jo huomioon ottamia. Turvallisuus siellä vaatii erilaisia arjen järjestelyjä kuin täällä. Ei siinä sen kummempaa. (Vaikka musta on surku, jos lapsi pitää kasvattaa osittain pussissa.)
PoistaMinä taas näin viestin semmoisena, että siellä minne on pysähtynyt tarpeeksi kauan ympäri kuljettuaan on hyvä. Siitä sitten etsii positiivisia puolia.