sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ystävät

Odotin Macholandian-vierailulta ahaa-elämystä, tosi selkeää tajuamista että joko voin tai en voi kuvitella muuttavani takaisin.

Sellaista ei tullut.

Aikaa oli niin vähän ja tehtävää niin paljon, etten ehtinyt juuri pysähtyä tai ajatella.

Yhden tunteen muistan hyvin. Se oli yhtäkkinen ja kuristava. Huoli siitä, että tulee taas aika, kun vanhat ystävät ovat kaukana.

Salamana pyhä lupaus tehdä paljon enemmän viettääkseni paljon enemmän aikaa ystävien kanssa nyt, kun se on vielä mahdollista.

Käsittämätöntä miten vähän näen kaikista rakkaimpia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti