Aluksi-sivun väittämä "en mielestäni hinkunut pois Suomesta" ei ole ihan totta.
Hinguin matkustelemaan ja - epämääräisemmin - työhön jossa saisi matkustella paljon tai asua ulkomailla.
Kävimme veljen kanssa interraililla, kun veli oli 15 ja minä 16. Vähän päälle parikymppisenä oli liftauskausi: Jyväskylästä Odenseen, Turusta Pariisin kautta Barcelonaan ja ympäri Itä-Eurooppaa.
Opiskelin asioita, joita opiskellaan, jos halutaan kansainvälinen työ. Erasmus ja muut vaihto-ohjemat olivat silloin kasvussa. Kävin vaihdossa Brysselissä ja luuhasin vuosia oman alani eurooppalaisessa opiskelijayhteistyössä. Busseja, junia ja - harvemmin - vuokra-autoja. Retkeilymajoja, kavereiden lattioita, tuntemattomien vieraanvaraisuutta Pariisista Banja Lukaan. Tosi monta pinnallista tuttavuutta ja joitakin tähän päivään säilyneitä ystävyyksiä.
Se oli Eurooppa-aikaa. Nyt opiskelijat reissaavat paljon globaalimmin.
Olin erityisen kiinnostunut elämästä ns. länsimaiden ulkopuolella. Siitä huolimatta opiskeluaikojeni ainoa Euroopasta pois suuntautunut reissu oli erään kurssin kenttämatkaosuus, hmm, Macholandiaan. Vuosi oli 2000. Juoksimme kaverin kanssa käsi kädessä ulos lentokoneesta ja huusimme "jee me ollaan Afrikassa".
Myöhemmin sain sen kansainvälisen työnkin ja päädyin mutkien jälkeen takaisin Macholandiaan.
Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea, mutta ainakin nyt väsynyt matkustamaan pelkän matkustamisen vuoksi. Paitsi että pakettiloma Kanarialle kuulostaisi just hyvältä.
Se mitä halusin sanoa ennen kuin harhauduin matkustusmuisteloihin: En koskaan hinkunut asumaan iäksi kokonaan muualle. Ja siinä vaiheessa, kun se alkoi näyttää todennäköiseltä, en täysin ymmärtänyt tai halunnut ajatella, mitä se käytännössä merkitsisi.
Miten tyhmä voi ihminen olla?
Oman paikan etsimistä. Paluumuutto Suomeen kokeiltu. Toistaiseksi takaisin eteläisessä Afrikassa.
Meillä on kahdeksas vuosi Moskovassa menossa. En tiedä onko hyvä vain huono, että pääsemme suhteellisen usein Suomessa käymään. On menossa ajanjakso, jossa en osaa sanoa missä on hyvä olla. Missä on koti. Missä sen pitäisi olla. En kuulu mihinkään eikä se tunnu hyvältä. Silti en tiedä mihin haluaisin kuulua. Onkohan tässä mitään järkeä...
VastaaPoistaAika samat tunnelmat meillä sitten. Muistatko muuten - tai haluatko kertoa, tai oletko ehkä jo kertonut alumpana blogissasi? - mitä ennen Suomesta lähtöäsi ajattelit Suomesta poissa asumisesta? Ja onko tältä samalta tuntuvia jaksoja ollut aikaisemmin?
PoistaMietin tänään myös semmosta, että ehkä tää ikä / elämänvaihe on sellanen, missä ihmiset yleensäkin vaikeilee erilaisten asioiden kanssa, ja jos on yhtään tällasta maantieteellistä epävarmuutta, tää on aika luonteva kohde sille vaikeilulle. Eli jos mulla ei olis tätä, ehkä vaikeilisin jotain muuta.
Oman postauksen paikka tälle kysymykselle. Mutta lyhyesti...minulla oli aina uteliaisuus ulkomaita kohtaan. Olkoonkin, että viisi vuotiaana maailma oli minulle yhtä kuin Tanska ja Ruotsi.
PoistaVaihto-oppilaana hinku muuttaa oli suurimmillaan mutta sitten tapasin mieheni ja jotenkin asetuimme.
Tiesin, että miehen juuret vetävät Venäjälle mutta en koskaan ikinä kuvitellut että aikuisten oikeasti sinne muuttaisin. Vaihdoin aina puheenaihetta kun siitä alettiin keskustella ja ajattelin, että asia vain unohtuu. Kuvittelin itseni Italiaan johonkin pikkukylään retropyörällä aamuisin tuoretta patonkia hakemaan. Moskova kuulosti maailmanlopulta.
Näitä fiiliksiä on ollut aikaisemminkin, muutaman vuoden välein. Masennun hetkeksi ja mietin minne kuulun ja mitä minun kuuluisi tehdä. Tämän lisäksi minua hiertää työelämän kohtaloni. En ole oman alani töitä tehnyt kahdeksaan vuoteen. Eikä se tottapuhuen ollut edes oma alani. Joskus vihlaisee kun ajattelen, että koko tänä aikana en ole saanut muuta näkyvää aikaan kuin tyttäreni.
Ei-expat nelikymppiset naiset varmaan painivat kuka minkäkin ongelmansa kanssa. Minä tunnun saavan erityisiä lisäkickesejä tästä mihin-minä-kuulun-ja-mun-koti-ei-oo-täällä elämästä :)
Hih, näin silmissäni sellasen ranskalaistyyppisen (Amelie-tyyppisen!) komediaelokuvan, jossa teeskennellään tietämätöntä alati lähestyvästä muutosta ja vielä muuttoautoonkin pakataan juttuja, joilla olisi enempi tekoa siellä omassa haaveiden paikassa :)
PoistaOdotan sitä sun postausta!
Sen verran tässä, että ainakin näin ulkopuolisesta Moskova lkuulostaa mielenkiintoiselta. Ja mun on pakko tunnustaa, että joskus haaveilen semmosesta elämästä, missä puolison työ veisi. Ruoho on aina vihreämpää...
Luen muuten takautuvasti blogiasi. Ja sitä aiempaa. Koukuttava tapa kirjoittaa. Ja mielenkiintoista asiaakin.
VastaaPoistaKiitos.
PoistaEiks sita sanota, etta be careful what you wish for...
VastaaPoistaTotta muuten!
PoistaTotta muuten!
Poista