Meidän Macholandian-koti on luonnon reunalla. Lähiömme jälkeen alkaa bush, pensaiden ja matalien käppyräisten puiden peitossa oleva kumpuileva maasto, jota reunustavat vähän kauempana sijaitsevat vuoret.
Naapuri-bushissa lenkkeilyä lukuunottamatta luontokokemukseni olivat pääasiassa älämölön täyteisiä.
Tyypillisiä luontokokemuksiani:
Keinolammelle grillaamaan. Taajama-alueella sijaitseva lampi. Autoja, olutta, musiikkia, lasinsirpaleita ja roskia, hirveesti ihmisiä, hirvee älämölö.
Keinolammelle kalastamaan, grillaamaan ja telttailemaan. Kauempana sijaitseva lampi. Isompia autoja, olutta, musiikkia, kumiveneitä, keskivertokesämökin tasoisesti varusteltuja telttoja, vähemmän ihmisiä ja vähemmän roskia, mutta hirvee älämölö.
Luonnonsuojelualueelle katsomaan sitä luontoa. Kuten edellinen, mutta ei vettä. Vähemmän älämölöä, mutta jonkin verran kuitenkin, ja pääasiallinen luonnossa liikkumisen muoto on auto. Luonto on ensisijaisesti ohjelmanumero, jota katsellaan - ei tila jossa ollaan.
Yritän muistella, pääsinkö ikinä ulos kaupungista niin, että oltais oltu Suden kanssa kahdestaan ja olisi ollut hiljaista. Ja oltu vaan siinä luonnossa. Auton vieressä tietysti. Muutaman muun poikaystävän tapaisen kanssa se onnistui. Yksi hyvä syy muuttaa takaisin olisi päästä kokemaan se tässä elämän tärkeimmässä suhteessa.
PS: Lisäys, sillä unohdin yhden luontokokemustyypin: Vierailu jonkun farmille. Farmikävelyt vähän ennen auringonlaskua ovat olleet mun rauhaisimpia Macholandia-luontokokemuksia sen naapuribushissa lenkkeilyn lisäksi. Muina aikoina farmivierailuilla on ollut joko sitä älämölöä tai tunne siitä, että pitäisi olla tekemässä jotain hyödyllistä avuliasta. On superturhauttavaa saada olla ihan melkein rauhassa luonnossa, kun samalla tuntee, ettei ole vapaa vain olemaan siellä omilla ehdoillaan.
<3 JOKAMIEHENOIKEUDET <3 -- <3 HILJAISET SUOMALAISET <3
I feel you! Meksikossa "luonto"kokemukset ovat hyvin samantyyppisiä kuin tässä kuvailemasi: ihmisen rakentamia ja täynnä elämää. Yritän löytää rakennetuista puistoista jotain sellaista rauhaa kuin Suomen metsiköistä, vaikka eihän niillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. On täälläkin tietysti sitä hiljaista luontoa, mutta sitä varten pitäisi lähteä todella kauas. Jos vielä haluaa asuaa logistisesti järkevässä sijainnissa, on entistä kauempana luonnosta. Kun sitten on lapsia, tulee varmasti entistä enemmän ikävä Helsingin lähiöpusikoita, joissa omassa lapsuudessa sai kirmata omilla ehdoillaan.
VastaaPoistaNiinpä. Lähiöpusikot on myös mun lapsuuden tärkeimpiä tapahtumapaikkoja.
PoistaOlin ajatellut, että se Macholandian naapuribush olisi sellainen mun lapsille, jos asuttaisiin siellä. Sitten siellä alkoi vähän ennen meidän Suomeen muuttoa olla turvatonta: Sattui ainakin pari kävelijöiden ja lenkkeilijöiden aseellista ryöstöä.
Oon tyytyväinen, että ehdin nauttia siitä yksinäisten juoksu- ja kävelylenkkien paikkana useamman vuoden. Ja toivon että iso osa ryöstöpuheista on paisuttelua.
Kirjoitan nyt tänne sinunkin blogisi puolelle, kommentoin anonyyminä tuota "Minun Afrikkani" blogia "Third Culture Kid" -näkökulmasta. Tuli tästä kuvailusta vaan jotenkin yhtäkkiä mieleen Harare, vaikken tiedäkään mihin maahan Macholandia viittaa :) Mieheni on sieltä kotoisin ja luontokokemukset todella siellä rajoittuvat noihin tekolampiin ja sitten satunnaisiin luonnonpuisto-vierailuihin. Ja tietysti omaan pihaan. Mulle tosin se suomalainen metsä ja luonto ei ole sitä omaa sielunmaisemaa, vaan lähinnä ehkä savanni ja meri ja se että näkee kauas. Suomalainen metsä tuntuu jotenkin vähän ahdistavaltakin. Mutta, luonnon puhtautta toki arvostan todella paljon täällä Suomessa ja omalla asuinalueella järven läheisyyttä.
VastaaPoistaHei jee, kiitos kommentista Ruusunen!
PoistaJoo, hyvin samantapaista uskoakseni kuin Hararessa, missä olen käynyt muutamia kertoja. Macholandia ei kuitenkaan ole Zim, vaan sieltä länteen - ja meillä on myös meri, niin kuin sinun lapsuudessasi. Ja yleensä näkyy tosi kauas! Myös ne maisemat ovat tulleet rakkaiksi. Ja ovat kiistatta henkeä salpaavia. Varsinkin autiomaa, varsinkin ei-päivällä mun mielestä. Se juuri onkin mulle käsittämätöntä: henkeä salpaavan kauneuden ja älämölön yhdistelmä.
Ja, tuli mieleen kommentistasi: Mun veli opiskeli matkailua ja niille sanottiin koulussa, että me suomalaiset ollaan vähän idiootteja, kun oletetaan että metsä on kaikkien mielestä rauhoittava ja hieno kokemus. Että riippuen siitä, mihin turisti on tottunut, metsä voi olla myös tylsä tai jopa ahdistava.
Ps: Tuosta kuvauksesta pitäisi jo olla selvää, mistä maasta on kyse. Voisin sanoa sen myös suoraan, eikä intresissäni ole mitenkään erityisesti pimittää sitä lukijoilta, joita kiinnostaa tällaiset paikkaan kuulumista ym koskevat pähkäilyt. En kuitenkaan halua että blogi löytyy maan nimellä googlaamalla, niin siksi tällainen ratkaisu
No, uskoakseni tiedän mistä maasta on kyse, no worries :) Ja ymmärrän kyllä, että se maa nyt ei ole tämän blogin pointti, kyseessä ei ole mikään varsinainen "Afrikka-blogi". Olen itsekin tuossa kyseisessä maassa käynyt, merta, savannia, aavikkoa. Upeaa luontoa! Mutta, pääkaupungissa kyllä tosiaan ilmeisesti vähän turvattomampaa, ehkä jopa vähän turvattomampaa kuin Hararessa?
PoistaTuo metsä-juttu on kyllä niin totta! Minulle synkkä kuusimetsä on tosiaan jopa vähän ahdistava paikka enkä nauti siellä yksin liikkumisesta ollenkaan. Jonkun kanssa tai porukassa sienestäminen on ok, mutta en saa siitä sellaisia luonto-kicksejä kuin kauas näkemisestä ja laveasta maisemasta (Pohjanmaalla muuten tuo avaruus ja tasaisuus jotenkin rauhoittaa, vaikken siellä olekaan muuta kuin käväissyt).
En ole ennen tuota sinun älämölö-kommenttiasi tullut edes ajatelleeksi noita Afrikan luonto-kokemuksia. Tuo älämölö (musiikki, kovaääninen puhe, naurun remakka jne) on jotenkin niin normaalia siellä! Vastaavasti sitten minun mieheni taas aina suomi-mökillä haluaa kuunnella musiikkia (mieluiten kovalla), kun on niin kovin hiljaista :)
Mä taas mietin tätä metsäasiaa viimeksi, kun tuli jonkun kanssa puhetta taannoisesta (ehkä noin 10v vanhasta?) kauhuleffasta Blarewhitch Project. En ole nähnyt sitä, mutta olen kuullut, että sen kauheus perustuu aika lailla siihen, että metsää pelätään - niin se sitten floppasi paikoissa, joissa ihmiset ovat viettäneet lapsuutensa havumetsissä poukkoillen.
PoistaVielä tuosta kaupunkiturvallisuudesta: En pidä erityisen turvattomana. Maalaisjärjellä pärjää. Tosin nyt poissaolon aikana kuulostaisi muuttuneen vähän turvattomammaksi. Vähän vaikea näin etäältä tulkita, miten hyvin vaikutelma pitää paikkansa. Näihin asioihin liitttyy aina niin paljon paisuttelua ja rikkinäisiä puhelimia.