Otetaan ensin tämä sana matka. Matkathan ovat määritelmällisesti retkiä, joilta palataan takaisin. Mutkun mä olen tavallaan yhä vuonna 2004 alkaneella matkalla Kööpenhaminasta Maissilandiaan.
- Maissilandiaan mentiin töihin kahdeksi-kolmeksi vuodeksi. Tavarat majoitettiin konttihotelliin. Ne odottaisivat siellä, kun palataan Köpikseen perustamaan perhettä.
- Köpiksen perhettä ei koskaan tullut. Muutin Maisssilandiasta yksin sydän särkyneenä suoraan Macholandiaan. Vuodeksi töihin, käymättä lähtöruudun kautta.
- Sitten Macholandian työ jatkuikin vielä toisen vuoden.
- Sitten tapasinkin Suden.
- Sitten - oho - olikin kulunut viisi vuotta Macholandiassa, ja kaikkiaan kahdeksan vuotta Köpiksestä alkaneella matkalla. Ahdisti. Lähdin lomamatkalle Suomeen. Pyykkikorista kippaamani puhtaat pyykit jätin työhuoneeni pöydälle. Kaikki muukin jäi niin kuin lomalle lähtiessä jää, sikin sokin.
- Vaikka oltiin puhuttu, että Suomeen jääminen voisi olla vaihtoehto, todelliselta vaihtoehdolta se alkoi tuntua vasta Suomessa. Susi korjasi sotkut Macholandian kodissa ja lähetti Helsinkiin 23 pahvilaatikkoa ja itsensä. Päätettiin että katsotaan miten käy.
Kävi niin, että Suomi antoi meille maailman parhaan lahjan, Myyn. Ja niin, ettei Susi ainakaan kolmessa vuodessa ole alkanut tuntea Suomea kodikseen.
Siksi en ole varma, ollaanko tässä lähdössä matkalle vai palaamassa kotiin. Eikä Susikaan tiedä. Se selviää vasta siinä vaiheessa, kun meidän ajatukset selviää. Nyt ne ovat sotkussa.
Okei, nyt ma ymmarran, miksi matkalle lahteminen kauhistuttaa sua... En ihmettele, itseakin vahan hirvittais. Tsemppia ajatussotkun selvittamiseen.
VastaaPoistaToisaalta tavallaan ajattelen, että on hyvä, että on tullut tälleen ajauduttua. Muuten ei olisi tullut tehtyä mitään :)
PoistaJäin miettimään, että mitä niille Kööpenhaminan konttihotellissa olleille tavaroille tapahtui? :) Tsemppiä minultakin ajatusten selvittämiseen. Lilja
VastaaPoistaNo niille kävi niin, että ensin ex haki pois omansa ja muutti mun tavarat pienempään konttiin. (Ja sanoi, että tuntui oudolta, kun siellä oli lakanoita, jotka tuoksui multa - nyyh.) Kävin siitä kahden vuoden päästä sortteeraamassa kontin ja vein joitakin tärkeimpiä tavaroita kaverin kellariin. Suurimmasta osasta oli pakko luopua. Tuntui pahalta, mutten tiennyt mitä muutakaan olisin tehnyt. En siinä vaiheessa tiennyt, missä asuisin hetken päästä, joten ei ollut paikkaa mihin olisin ne lähettänyt. Ja vihdoin viime pääsiäisenä käytiin Suden kanssa hakemassa kaverin kellarissa olleet tavarat Helsinkiin.
PoistaKiitos tsempeistä Lilli :)
Yksi ajatus, joka ei ihan suoraan liity tähän tekstiin, mutta sun blogin teemoihin yleensä. Olen välillä miettinyt sitä, miten kahden kulttuurin parisuhde tai ulkomailla eläminen voi tuntua jotenkin "ajautumiselta". Että nyt sitten olen nalkissa Köpiksessä/Macholandiassa/Meksikossa ja tässä suhteeessa, enkä pääse täältä pois. Ihan kuin ne suomalaiset parit olisivat jotenkin kauhean paljon tietoisemmin tehneet omat sitoumuksensa. Ja jos sitä sitoutuisi suomalaiseen kumppaniin, tulisiko sitten se tunne, että on nalkissa Suomessa? Että nyt ei voi enää ikinä lähteä minnekään?
VastaaPoistaHyvä pointti!
PoistaTää on nyt ihan hiukan sen vierestä, mutta tuli mieleen, että kotimaisen kumppanin kanssa varmaan olisi vielä helpompi ajautua, kun ei olisi tarvinnut edes käyttää mielessä erinäisiä "mitä jos" -kysymyksiä, jotka itseltään kysyy aika automaattisesti, kun on sitoutumassa kaukaiseen kumppaniin.
Musta tuntuu, että mun ajautuminen on tapahtunut silleen, että mä oon kyllä kysynyt itseltäni ne "mitä jos" - kysymykset, mutta oon jotenkin niin yltiöitsevarma, ettei ole tullut edes mieleen, etten selviäisi / ettei me selvittäisi kaikesta.
Mielenkiintoinen ajatusleikki, että mitä jos me oltaisiin erottu silloin kun tulin pois Macholandiasta ja mulla oliskin nyt suomalainen kumppani, jonka koko elämä olisi visusti Suomessa. Oliskohan tuo "nalkissa Suomessa" -olo?
En malta olla kommentoimatta :)
VastaaPoistaOmassa tuttavapiirissäni on koti etsinnässä -pariskuntia, tai oikeastaan nykyisin koti etsinnässä -perheitä, joita on montaa eri tyyppiä.
Tyyppi 1: Ne, jotka muuttavat saman kaupungin sisällä vähintään parin vuoden välein uuteen kotiin. Edellisessä on aina jotain vikaa. Liian pieni, liian iso, liian kaukana, liian lähellä. Liian vanha, liian uusi. Onneksi aina löytyy uusi koti, joka on parempi kuin edellinen!
Tyyppi 2. Ne, jotka muuttavat Suomen rajojen sisällä kaupungista toiseen ja etsivät kuumeisesti sitä omaa loppusijoituspaikkaansa. Kun uusi koti on hankittu, menee ehkäpä puoli vuotta tyytyväisenä, mutta sitten maa alkaa polttaa jalkojen alla. Se toinen kaupunki olisi sittenkin parempi!
Tyyppi 3: Ne, jotka muuttavat ympäri maailmaa maasta toiseen, tai ehkä kahden maan väliä edes takaisin. Muuttamisesta on enemmän vaivaa, joten sykli on hitaampi. Viisi vuotta yhdessä maassa, viisi vuotta toisessa. Ja aina vaivaa jatkuva kaipuu pois, sinne kotiin. Oli se koti sitten missä tahansa.
Luulen, että näissä kaikissa on kyse siitä ihan samasta kaipuusta. Mutta veikkaan, että kenenkään näiden kaipuu ei tule tyydytettyä missään uudessa paikassa - paitsi pieneksi hetkeksi. Eikä siinä ole mitään pahaa, paitsi se jos tuosta jatkuvasta kaipuusta on sille kaipaajalle enemmän surua kuin iloa :)
Toivottavasti teillä tuo maaseikkailu on fiilisten osalta vielä plussan puolella :)
Kiitos Pippuri. Totta, ihan samaa kaipuuta. Kahdesta erilaisesta, kaukana toisistaan olevista maista kotoisin olevien pariskuntien kohdalla kaipuuseen vielä sekoittuu se, että ei ehkä ole olemassa mitään paikkaa, missä kummallakin voisi realistisesti ajateltuna olla tosi hyvä olla, ellei ainakin toinen pysty aika pitkälti heittämään hyvästejä paitsi rakkaille ihmisille kotimaassa, myös kaikelle sille minä itseään on tottunut pitämään.
PoistaNo, kuulostipas tuo turhan paatokselliselta. En osaa kunnolla selittää.
Haluaisin tietää, olisinko sellainen jatkuvaa liikettä tarvitseva ihminen joka tapauksessa. Jos tietäisin olevani, olisi helpompaa nyt. Ihan hyvin saatan olla, mutta en vaan tajua sitä, kun olen niin fiksoitunut siihen, että pitää olla joku selkeä paikka, johon on hyvä asettua.
Poista