Sosiaalisen elämän Suomessa voi tiivistää yhteen sanaan: kalenteri.
Haluatko tavata ystävän? Kalenterit esiin, ja kuukauden päästä löytyy varmasti tunti yhteistä vapaa-aikaa.
Olen kehittämässä meille just tällaista elämää. Se tapahtuu niin, että järkätään useita säännöllisiä aktiviteetteja, joista ei raaski jäädä pois.
Me tarvitaan aktiviteetteja, koska: a) selkään sattuu b) vaatteet ei mahdu päälle c) epäilen kykyäni viihdyttää päivä päivältä yhä sosiaalisemmaksi osoittautuvaa Myytä yksin pienessä pimeässä kaksiossa d) kohtien a ja b vuoksi pelkät kahvittelut ja lounaat eivät käy aktiviteeteiksi.
Säännöllisiä aktiviteettien täytyy olla sen takia, että olen tosi onneton pitämään yllä rutiineja, mutta olen ymmärtänyt, että vauvalle sellaiset olisivat tärkeitä. Olen venyttänyt rutiinielämän aloittamista sillä verukkeella, että alle kolmikuiset ei kai vielä hirveästi tajua rutiineista (muista kuin sellaisista, että unta seuraa ruoka).
Suunnittelu lähti liikkeelle paitsi kolmen kuukauden rajapyykin täyttymisestä, myös siitä kun tajusin, että Myy alkaa olla tarpeeksi vanha viettääkseen pari tuntia kahdestaan Suden kanssa. Voin palata niska-selkä -jumppaan, jossa kävin raskausaikana. Ja ehkä käydä sen päälle saunassakin (yksin saunassa -ajatuksesta tuli kertakaikkisen juovuttava vapauden tunne, kunnes aloin epäröidä, sillä Myy syö aika tiheästi, enkä ole koittanut pumpata maitoa).
Entä jos Myyn voisi ottaa mukaan kuntoilupaikkaan? Mulla ei ole oikein varaa, tarpeeksi selkeää tulevaisuudensuunnitelmaa, eikä liikennöintijaksamista liittyä jonkun vauvaparkkipalveluita tarjoavan liikuntaketjun asiakkaaksi (ja eikös Myy ole sellaiseen vielä liian pienikin?) mutta ihan meidän lähellä on yksi näistä edullisista, miehittämättömistä (ja saunattomista :( ) kuntokeskuksista, joihin ei tarvitse sitoutua moneksi kuukaudeksi kerralla. Siellä on kuntosali ja virtuaalitunteja. Ehkä sinne voisi ottaa vauvan omalla vastuulla mukaan niin kauan, kunnes se huomataan ja kielletään? (Suomi on sääntöjen ja kieltojen maa - usein hyvässä.)
Sitten aloin selvittää, mitä me voidaan tehdä yhdessä niin ettei ketään täydy salakuljettaa minnekään.
Epämääräisesti ajattelemani vauvauinnin lisäksi löysin vauvapilateksen, vauvajoogan, vauvatanssin, vauva-afron, vauvahieronnan, värikylvyt ja muskarin. Jos olisi varaa, ilmoittautuisin kaikkiin silleen optimaalisina ajankohtina, että meillä olis selkeä päivärytmi, missä on aina samaan aikaan joku aktiviteetti.
Noihin saisi uppoamaan ihan hillittömät määrät rahaa. Lisäksi useimmat toimivat lukukausimaksulla, eli pitäisi melkein valmistautua olemaan koko kevät Helsingissä, mikä olis vähän hoopoa, koska meillä on muuten sellainen elämäntilanne, ettei ole mikään pakko kököttää koko ajan paikallaan.
Onneksi monia vauva-asioita näyttäisi voivan harrastaa edullisesti tai ilmaiseksi ja ilman jatkuvan läsnäolon oletusta kaupungin tai seurakunnan toiminnan kautta. Ehkä saan kursittua kokoon kaikkia osapuolia tyydyttävän ohjelman.
Olisko kellään suosituksia? Sijaitaan Helsingin itäisessä kantakaupungissa metron varrella.
Tsekkaa ainakin lähimmän leikkipuiston tarjonta! Siellä järjestetään ilmaista toimintaa ja monenlaista virikettä vanhemmille ja vauvoille. Tässä postauksen alussa muutaman mainitakseni: http://thebernardandbianca.blogspot.fi/2014/01/kirjasto.html
VastaaPoistaKiitos Bianca - ja kiitos linkistä blogiisi!
VastaaPoistaKatselinkin leikkipuistojen viikko-ohjelmia. En oikein saanut selvää, onko vauvaperheille suunnattu ohjelma enempi yhdessä vauvan kanssa tehtävää aktiviteettia (semmoista etsin) vai vanhempien keskeistä höpöttelyä (semmoisia menoja meillä on jo aika lailla).
Sitten vähän isompana varmasti riittää, että on paikka, jossa on muita vanhempia ja lapsia, jotka myös kaipaavat seuraa, mutta toistaisesksi Myyn sosiaalisuus rajoittuu ihmisten tarkkailuun ja semmoiseen kahdenväliseen sosiaalisuuteen, jossa hänellä on jatkuvasti vastapuolen jakamaton huomio. Lapset ja vauvat vaikuttais olevan tarkkailun kohteina ihan pop, mutta varsinaiseen yhdessä leikkimiseen taitaa olla vielä tosi pitkä matka.
Toisaalta en oikein hahmota, miten nopeasti vauva kehittyy, eli mitä tämän ikäisen kanssa voi tehdä vähän ajan päästä.
Varmasti parasta mennä paikan päälle leikkipuistoon katsomaan, mitä siellä tapahtuu. Tiedätkö, onko itäisen kantakaupungin puistoissa jotain eroja - mikä on kivoin?
Brahen leikkipuistossa on ainakin järjestetty värikylpyjä sekä muskareita. Paavalinkirkon seurakunta puolestaan piti sylivauva-kerhoa missä oli vauvoille loruttelua/leikkiä/hierontaa sekä keskustelua ohjaajan vetämänä. Vallilan leikkipuistossa on myös muskari sekä vauva-aamuja..Ensinhän se on sitä sylittelyä ja äitien ajatusten vaihtoa, kahvitellaan ja vietetään aikaa, kunnes toukat pikkuhiljaa alkavat liikkumaan ja ottamaan kontaktia toisiinsa. Äläkä rutiinista tai rytmistä huoli, alkukuukaudet menevät aina lapsen pillin mukaan- päättipä äiti mitä tahansa:)
PoistaKoska alkukuukaudet loppuu?
PoistaMinulla ei ole kokemusta kuin yhdestä, mutta monenlaisia tarinoita olen kuullut lähipiiristä ja sen perusteella voin todeta että täysin lapsikohtaista. Oma poikani alkoi noudattamaan jonkin sortin rytmiä siinä 7kk kieppeillä. Olihan siinä toukassa aika kiinni siihen asti, kun ei pullostakaan suostunut syömään..mutta voih nyt niitä aikoja on jo ikävä:)
PoistaHelpottavaa. Olis pitänyt tajuta, ettei mene niin justiinsa. Mikään tähän mennessä ei ole mennyt niin justiinsa :)
PoistaOnko teidän lähellä tai kulkuetäisyydellä avoimia päiväkoteja? Meidän lähellä oleva tosiaan järjestään viikottain useamman muskariryhmän, jumpparadan sekä vapaita leikkivuoroja ja harvemmin perheohjaajan vetämiä teemakeskusteluja. Mikä parasta, ne on kaikki ilmaisia eikä vaadi sitoutumista. Lisäksi tutustuu muihin alueen äiteihin.
VastaaPoistaTerkuin Siiri
Vielä jatkoa: meillä rytmi asettui kunnolla paikoilleen, kun pikkumies alkoi nukkua vain kahdet päiväunet noin puolivuotiaana. Sitä ennen oli toki jonkinlainen rytmi, mutta varsinkin iltapäivien osalta se ei ollut kunnolla ennakoitavissa. Kahtiin päiväuniin siirtyminen helpotti hommaa, kun sen jälkeen on tiennyt suht tarkaan, mihin aikaan on ruoka-aika ja milloin on laitettava nukkumaan. Toki edelleen voi tulla poikkeavia päiviä, mutta myös oma elo on helpompaa, kun kaikki päivät eivät ole arvotuksellisia.
PoistaOon siinä käsityksessä, että noi puistot on Helsingin vastaus avoimille päiväkodeille. Niissä on siis sisätilat, kait.
PoistaMonelta ne teidän kahdet päikkärit onkaan? Ja mieten sait mainion miehen suostumaan niihin?
Ekat päikkärit on tällä hetkellä noin 10-11.30/12.00, ja toiset noin 15.00/15.30-17.00. Yöunet on noin 21-06.30.
PoistaEn osaa sanoa, suostuttelinko mainion miehen varsinaisesti tuohon rytmiin vai tuliko se ennemmin "luonnostaan".
Ennen kaksia päiväunia pikkumies ryhtyi nukkumaan pidempien aamupäiväunien lisäksi kahdet miniunet (30-50 min) iltapäivällä. Siitä ajattelin, että pitäisi ehkä yrittää valvoa pidemmät pätkät, ja nukkua vastaavasti yksi pidempi pätkä iltapäivälläkin. Mutta tyyppi oli siis vähän yli 6 kk, kun pystyi siirtymään kaksiin uniin ja sen myötä järkevämpään päivärytmiin. Sitä ennen hän jaksoi olla valveilla korkeintaan jotain kaksi tuntia putkeen.
Rytmiä ja jotain ennustettavuutta etsitään ja odotellaan täälläkin. Ainut selkeä juttu on yöunilta heräämisen jälkeiset jutut ja sitä seuraavat päivän ekat päikkärit, jotka kestävät 2-3 tuntia. Muuten päivä menee miten menee. Välillä sitä miettii, että olenko itse vain saamaton, kun en järjestystä onnistu luomaan, mutta sitten taas pian edessä on jo ruokailun aloittaminen ja se varmasti luo osaltaan rutiinit päivään, niin teki ainakin esikoisen kanssa. Nauttikaa lomapäivistä vielä siellä lämpimässä. Tänne odotellaan jo -15 asteen pakkasia.
VastaaPoistaKiitos Jepulainen. Ehkä voin siis olla ottamatta liikoja paineita rytmistä?
PoistaAinakin eilen tuntui siltä, kun jäätiin rytmiin valmistautumisen nimissä eilen illalla kotiin, kun muut meni ulos syömään. Nukkumaan rauhoittumisen asemesta suoraa huutoa, joka oli ihan mahdotonta olla tulkitsematta muuksi kuin protestiksi tylsästä iltaohjelmasta.
Meillä (ipana tänään 5kk) ei ole vielä selkeää päivärytmiä. Silti huonoselkäisenä olen käynyt vauvan kanssa Kirppanoiden järjestämässä pilateksessa Hakaniemessä. Ei sekään ilmaista ole 6krt/68€, mutta on kyllä hintansa väärti. Ei tarvi jättää pentua minnekään, voi syöttää vaikka kesken tunnin, jos tarvii ja samalla saa selkä tarvimaansa vahvistusta.
VastaaPoistaOllaan myös käyty leikkipuiston vauva-aamuissa ja siellä on ainakin niitä muita vauvoja, joita tarkkailla. Ja mikä parasta ei maksa mitään. Kuten ei maksaisi kirjastojen järjestämät lorutuokiotkaan. Niihin ei toistaiseksi olla saatu aikaiseksi lähteä.
Nyt keväällä aloitamme MLL:n muskarin, joka on kohtuu edullista 14krt/70€ (ei-jäsenille). Ja jatketaan vauvauinnissa, jossa käy myös isäihminen mukana. Vauvauinti on arvokasta, mutta myös todella mukavaa ja kaikkea kun ei kuitenkaan voi rahassa mitata..
Ahahaha, luettuani tekstini läpi tää kuulostaa just niin kamalalta, mitä aina pelkäsin. Kiikutan vauvaani värikylpymuskarivauvahierontajoogavauvauintipölöpölö-menoihin. Mutta toisaalta itellä ei ole äitikavereita, joiden kanssa kahvitella/lounastaa, joten me sitten harrastetaan.
Joo, vauvauintiin haluan ehdottomasti. Oletteko noudattaneet sitä ohjetta, että vauvaa pitää kylvettää samaan aikaan, kun uinti on? Kuulostaa vähän työläältä...
PoistaKatsoin niistä Korppanoista vauva-afroa, kun se on meidän lähellä. Mutta mieleeem kyllä tuli viimekevät, kun olin ilmoittautunut yhdelle samassa rakennuksessa järjestettävälle kurssille, enkä saanut käytyä siellä kuin kolmesti. Sitä paitsi opn niin huono tanssimaan, että niistä kolmesta kerrasta tuli enemmän lihasjännitystä kuin rentoutta. Ehkä pilates oiskin parempi.
Ajattelin mennä seurakunnan muskariin, mutta MLL:tä katsoin semmosta vauvatanssiq, joka oli kans edullinen ja järjestetään Pasilassa. (Kauheesti lyöntivirheotä tulee tällä tanlettivehkeellä - sorry!)
PoistaVirtuaalitunteja ja vauva-afroa?? Olen niiiin pihalla.
VastaaPoistaMoskovassa aktiviteetiksi riitti kun raahasin vauvan ja vaunut kolmannesta kerroksesta ulos (vaunut eivät mahtuneet hissiin) ja pääkadulta puistoon viisi kertaa päivässä. ( vauva otti minipäikkäreitä vain ulkona liikkuvissa vaunuissa.)
Tehokkaampaa hyötyliikuntaa en ole sen jälkeen saanut!
Hö, miksei noi mun vastaukset tulleet tähän alle harmaalla pohjalla? Vaatii harjoittelua.
PoistaEikö, täällpn kaikkee! Se virtuaalitunti on siis tosin ihan aikuisjumppaa. Käsittäisin, että sama kun jumppais olkkarissa Anne Sällylän tahdissa. Mut meillä on pieni olkkari, eikä tule tehtyä mitään, jos jään kotiin
VastaaPoistaMäkin olin ajatellut, että vauvan harrastuksiksi ja omaksi kuntoiluksi riittäis vaunu- tai reppulenkit, joiden päätteeksi hää uinuisi suloisesti minun harrastaessani aikuiskskusteluja tai lehdenlukua kahvikupin äärellä. Sitten hää alkoikin vihata vaunuja ja selkäni muistutti olemassaolostaan.
PoistaAi niin paitsi että vauvauintiin oon halunnut koko ajan!
PoistaMutta jos ootte Macholandiaan joskus muuttamassa (tosi Kap taita vaikuttaa todennkoisemmalta, jos kumpikaan?), niin ei kande totuttautua siihen, etta on ihan hirveasti harrastuksia. Mulla ei oo ollut kummankaan lapsen kanssa yhtaan harrastusta, ihan vaan koska niita ei ole ollut lainkaan tarjolla. Menee se nainkin, tosin sita saa olla suomalaisille kavereille aina selittelemassa :D
VastaaPoistaPalattiin siis Suomesta just kotiin. Kotona on kiva olla (se aurinko jne.), mutta toimistossa ahdistaa. Ja samat asuinpaikkakysymykset pyorii taas paassa...
Macholandia on sellanen minieteläafrikka, että siellä olis kaikki perusurheiluharrastusmahdollisuudet. Se urheilun korostuminen vähän ahistaa - niin kuin elämässä ei olis muuta kuin sport, business ja braai.
PoistaJa oon havainnut itsessäni sellaisen arvelluttavan piirteen, että oisin kelpuuttamassa hyväksi lapsuudeksi kohta vaan samanlaisen lapsuuden kuin omani: pienenä ei mitään järjestettyjä harrastuksia, vaan vapaasti vipelletään pellolla, metsässä ja pihalla kavereiden kanssa sekä kotona piirretään ja luetaan.
Tsemppiä toimisto- ja asuinpaikkapohdintoihin!