Eilisillä kokkareilla muistin taas olevani maailman huonoin minglaaja.
Tätä ei pidä käsittää väärin: en ole kyräilevä tuppisuu. Alan suht helposti jutella ventovieraille vessajonoissa ja keskustelen uusien tuttavuuksien kanssa sujuvasti illallispöydissä.
Mutta että menis juttelemaan tosta vaan jollekin tuntemattomalle sellaisessa tilanteessa, jonka tarkoituksena on verkostoituminen. Tilanteessa jossa lähestyminen pitää suorittaa ilman vessajonon tai illallispöydän tuomaa turvaa. Ei. (Jostain syystä en saa turvaa siitä, että ollaan kaikki siinä samassa tilanteessa, missä pitäis minglata.)
Eilinen ei ollut liika paha, sillä en ollut työroolissa. Työroolissa - no sanotaan vaikka, että olen tosi huono työn tässä puolessa.
Minglaustaidoista on mielestäni mahdollista vetää suora yhteys siihen, miten hyvin pärjää maailmalla asumisessa. Olen ollut huono myös siinä, että menisin ympäristöön, missä oletan olevan mun oloisia tyyppejä ja tekisin itseäni tykö niille. Se taito pitäisi oppia, jos aion tästä vielä johonkin lähteä.
Oman paikan etsimistä. Paluumuutto Suomeen kokeiltu. Toistaiseksi takaisin eteläisessä Afrikassa.
Tai siis ehkä oon vielä ihan hyvä tuossa, että menen johonkin paikkaan / tilaisuuteen, mistä luulisin löytäväni kivoja tyyppejä. Ja vähän juttelenkin niille, mutta oon huono kehtaamaan olla sillä tavalla sinnikäs, mitä vaadittaisiin siihen, että lähempi tuttavuus syntyisi.
VastaaPoistaTai no ehkä oon kuitenkin (ollut) huono myös siinä, että saisin itsestäni irti mentyä jonnekin. Kun kotona on jotenkin niin mukavaa. Enkä ainakaan kovin usein tykkää esim. isoista juhlista.
PoistaOngelman oikea nimi on ehkä, että haluisin suoraan hyvä ystävä -vaiheeseen käymättä läpi sellaista tylsähköä tapailua julkisilla paikoilla, joka joko johtaa hyvään ystävyyteen tai ei.
Tuon toisen kommenttisi toinen kappale on kuin omalta näppikseltäni. Kun on kokenut - myös vieraalla maalla mutta ylläri ylläri vain muiden länsimaalaisten kanssa - nopean syvän ystävystymisen, on todella laiska näkemään sinnikkään tapailun ja piirityksen vaivaa. Vaikeinta itselleni on pysytellä kevyissä aiheissa riittävän kauan, jotten säikäytä paikallista. Asun siis lattarimaassa ja paikalliselta puolisolta saan usein kiusoitteluja siitä, että haluaisin hypätä hitaan lämmittelyvaiheen yli puhumaan mahdollisimman pian kuolemasta ja muista isoista aiheista. ;)
VastaaPoistaHuhuu! Kiitos kommentista! Juuri noin, tutulta kuulostaa, sekä kuoleman ja muiden isojen aiheiden mieluisuus että intensiiviset länkkäriystävystymiset maailmalla. Jälkimmäisille maailmalla olo onkin otollista maaperää. Vieraalla maalla on helposti jotenkin tosi paljaana ja ehkä tarvitsevampi - tai ainakin osaa myöntää sen.
Poista