Tällainen lista oli siinä vaiheessa, kun Myy nukahti:
- Asuttaisiin jossain, missä molemmat viihdytään.
- Olisi sosiaalinen piiri, jossa molemmat viihdytään.
- Olisi molempia tyydyttävä seksielämä.
- Pääsisin käymään vähintään kerran vuodessa Suomessa.
- Ei olisi taloudellisesti liian niukkaa, vaan sellaista keskivertoa. Voitaisiin käydä usein ulkona syömässä ja olisi viihtyisä koti.
- Olisi mielenkiintoiset työt.
- Oltaisiin terveitä ja pystyttäisiin tekemään töitä loppuun asti.
Tärkeimmän jätin kirjoittamatta. Laitan sen nyt tähän: Myy ei saa kuolla ennen mua.
Mistä te muut unelmoitte?
Myös tosi itse- ja ydinperhekeskeinen lista.
VastaaPoistaKuinka ajankohtaista - ma mietin tata eilen illalla, kun valmistauduin tyohaastatteluun ja mahdolliseen kysymykseen 'missa naet itsesi 5-10 v kuluttua". Mun ongelmani tuntuu olevan se, etta oon kadottanut itseni aika pahasti eika mulla ole mitaan tavoitteita eika unelmia. Paitsi se pyoraily. Ma en kertakaikkaiaan osaa sanoa, mita ma haluan. Onneksi google auttaa ja loysin jo kasapain vinkkeja, miten aloittaa omien haaveiden etsinta. Palaan siis ehka asiaan lahipaivina :D
VastaaPoistaMun pitää muistaa jättää toi seksielämäkohta pois, jos joudun joskus työhaastattelussa vastaamaan tuohon kysymykseen :)
PoistaMietin muuten, voiko tää elämäntilanne (tuore äitiys) vaikuttaa siihen, että elämän näkee näin perustasolla. Olisin voinut lisätä tuohon vielä esim. sen, että toivoisin voivani asua vanhempieni kanssa / lähellä, kun ne tulee niin vanhoiksi, että alkavat tarvita apua.
Lapsettomuusjakson aikana musta tuntui just tuolta, kun sanot yllä, "ettei mulla ollut enää mitään tavoitteita ja unelmia" (paitsi lapsi). Nyt kun kaikki on yhtäkkiä hyvin, tuntuukin siltä että ai niin, nää perusjutskat varmaan onkin niitä tavoitteita ja unelmia, ja olihan nää mulla silloinkin olemassa - en vaan tajunnut.
Mutta olis ehkä hyvä olla konkreettisempia käytännön tason unelmia. Ne pitäisivät aktiivisena, ja niiden avulla saisi ehkä joskus aikaiseksi jotain. Saan mä nytkin suht paljon aikaiseksi, mutta kaikki tuntuu aina aikamoiselta ajautumiselta. Ehkä pitäisi siis asettaa tavoitteita tyyliä 'haluan kiivetä vuorelle x". (Tosin en todellakaan halua kiivetä yhtään minnekään, saati hypätä mistään.)
Ja mulla tuon työtavoitteen pitäisi ehdottomasti olla konkreettisempi, jotta siitä olis jotain hyötyä. Tiedän kyllä noin yleisesti mihin suuntaan haluan kehittää tekemistäni nykyisellä alalla, mutta saattaa olla, että mun tarvitsisi alkaa unelmoida ihan jollekin muulle alalle luikahtamisesta.
Tajusin muuten myös taas, että työ on mulle niin iso asia, että ehkä mun pitäisi antaa sille lisää painoarvoa jatkosijoituspaikkaa pohtiessani. Eri jatkosijoituspaikat merkitsee vähän eri asioita työn kannalta. (Toisaalta, tuleekohan mun suhtautumisesta työhön vähemmän kaikennielevää nyt, kun oon äiti?)
Kaiken tämän jorinan summana: Kirjoita pliis niistä unelmienkartoitusvinkeistä. Ja siitä mihin suuntaan ne vei, jos testasit jo niitä.
Ja onnea työhaastatteluun!
Ihana postaus. Unelmien listaaminen on muistilistalla. Heti kun on oikea fiilis.
VastaaPoistaJään kyttäämään!
PoistaMun tan hetken suurin unelma taitaa olla se, etta olisin vahan parempi ait ja vaimoi. Siis etta voisin viettaa vahan enemman aikaa lasten/perheen kanssa ja olla yhteisella ajalla enemman lasna ja jaksaisin tehda jotain yhteisia juttuja. Sitten unelmoin siita, etta saisin tehda mielekasta asiantuntijatyota, missa saisin tehda jotain tarkeaksi kokemaani, joustavin tyoajoin, kohtuullisella paikalla. Lisaksi unelmoin siita, etta loytaisin (uudelleen) joitain harrastuksia/intohimon kohteita, joihin jaksaisin ja haluaisin keskittya perheen ja tyon oheella. Ja sitten viela haluaisin matkustaa junalla Siperian halki ja mahdollisesti menna myos Idan pikajunalla tms. luksusjunalla.
VastaaPoistaNuo junajutut on hauskoja! Ehkä pienemmät ja konkreettisemmat unelmat saa ihmisen helpommin liikuttamaan eväänsä kuin yleisellä tasolla liikkuvat elämän tärkeät asiat. (Eli pitäis ehken alkaa tehdä jonkinnäköistä unelmien root cause -analyysiä... :) )
PoistaMa unohdin viela yhden aika olennaisen: Unelmoin siita, etta onnistuttais kasvattamaan noista meidan tytoista jotenkin edes lahes jarkevia aikuisia.
VastaaPoista