perjantai 30. lokakuuta 2015

Entä voiko tää yövieroitusajatus toimia?

Olisin halunnut lopettaa yöllä imettämisen Suomessa. Ja totuttaaa Myyn omaan sänkyyn. Niin varhaisessa vaiheessa, että oma sänky olisi tänne tultaessa ollut jo rutiini. Sitten tuli joku flunssa. Ja sitten olikin jo myöhäistä. Myy nukkuu yhä meidän välissä.

Helsingissä meillä oli laivan kokoinen sänky (kolme 80cm leveää runkopatjaa vierekkäin), täällä 160 cm. Susi sanoo, että Myy potkii häntä öisin. Anoppi voivottelee sisäänpäin. Suden kaverit hörisee ääneen: eihän se ikinä opi nukkumaan yksin.

Yöimetys on tosi vaivatonta, kun nukkuu vauvan vieressä. Olen väsynyt, mutten mielestäni sen takia, että imetän öisin.  Olen aika varma, että yöimetyksen lopettaminen veisi parin viikon ajan enemmän energiaa kuin sen jatkaminen. Enkä ole varma, onko mulla ainakaan pariin viikkoon ylimääräistä energiaa.

Mutta noin ylipäänsä. Pitäähän tää jossain vaiheessa lopettaa.

Olen ajatellut koittaa tällaista: Meillä on vierashuoneessa - tulevassa Myyn huoneessa - 120 cm leveä sänky. Viedään sänky autotalliin ja jätetään sen patja huoneen lattialle. Sitten mä muutan Myyn kanssa nukkumaan huoneeseen. Aluksi tutun kaavan mukaan: imetän uneen ja syötän yöllä. Jonkun ajan päästä lopetan syöttämisen, mutta nukun yhä vieressä. (Ehdin koittaa tätä neljä yötä Helsingissä ennen kuin tuli se flunssa, ja vaikutti lupaavalta.) Kaiken järjen mukaan lapsi jossain vaiheessa nukkuu yön läpi heräämättä syömään. Silloin feidaan itseni ovelasti takaisin aviovuoteeseen, ja niin yöimetykset on lopetettu ja omaan sänkyyn ja huoneeseen siirrytty yhdessä paketissa.

Ennusteita? Kannattaako kokeilla?

7 kommenttia:

  1. Mun kokeilut ekan kanssa ei oikein onnistuneet syystä x, mutta nukkumisasiat on aina olleet sen kanssa tosi hankalia. Siihen pisteeseen asti, että luovutin kokeilemasta ennen kuin sen kanssa pystyi oikeesti puhumaan eli vetämään rajoja. Mutta edelleen se saattaa herätä yöllä ja tulla viereen ja se on kohta neljä. Tokan kanssa ei ole ollut kapasiteettia kokeilla mitään vielä. En siis ehkä ole hyvä esimerkki äh! Mutta kokeile, lapset on erilaisia, voi hyvinkin onnistua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tyyliin ei ainakaan ennen 1,5 v mutta mä oon tosi huono esimerkki! Nyt tokan kanssa mulla oli suuret suunnitelmat mitä teen toisin - no, en ole tehnyt. Eli ehkä mä tuun sit kyselemään kokemuksia sulta jos pääset kokeilemaan :)

      Poista
  2. Minäkin kannustan kokeilemaan, itse jotenkin uskon että tiedät itse mikä voi Myyn kanssa toimia. Meillä täällä yöimetykset loppuivat siihen, että kaikki talon miehet nukkuvat samassa huoneessa ja minä yksin aviovuoteessa. Tissitakiainen herää kerran yössä jos sitäkään ja tyyntyy itse uneen uniriepunsa kanssa lähes ilman itkua. Mutta jos minä olen samassa huoneessa niin itku on maailmanloppua enteilevä kunnes pääsee rinnalle. Kaikki nukkuu paremmin näin. Kohta nukuttu yöt viikon verran näin. Ja minä rakastan tätä tunnetta, kun edes vähän jotain valoa liikkuu mömmöpäässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin ajattelin, että aloitan itse urakan ja mies saa viedä sen loppuun. Mutta vielä ei ole aloitettu mitään, koska haluan ensin sängyn autotalliin ja patjan lattialle, eikä autotalliin mahdu mitään ennen kuin sitä vähän raivataan.

      Poista
  3. Jenniuun kannustukseen liittyen. Aina kannattaa kokeilla - ja saat ainakin yhden tyypin onnellisemmaksi hetkskesi aikaa, kun Myyn potkimiset loppuu. Ja jos mies saa nukuttua jonkun yön muitta utkitta voit passittaa sen Myyn viereen jos sun puhti kokonaan loppuu. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei olla vielä edetty (katso selitys yllä)

      Poista