Mitä meistä jää jäljelle

Tämä löytyi ilmoitustaululta: ruusupinni, joka kuului mun Punahilkka-asuun vuoden 2009 Halloween-juhlissa.

Muutettiin siis takaisin meidän vanhaan kotiin.  Koti oli vuokrattu kalustettuna vieraille ihmisille sillä aikaa, kun oltiin Suomessa. Kolmessa vuodessa vuokralaisia ehti olla kolme.

Täältä on hävinnyt pyykkikori, kokoon taitettavat tikkaat ja metri puutarhaletkua. Ja mun lempipussilakanassa on reikiä. Silitysrauta oli rikki, ja pölynimuri. Mahdotonta sanoa, millä pelillä makuuhuoneiden kokolattiamattoja on siivottu imurin hajottua. 

Toisaalta olkkarissa on uusi kiva itämainen matto ja autotallissa leveä camping bedroll, jollaista en ole ennen omistanut, mutta jollaisen olen halunnut. Lisäksi yksi vuokralaisista oli kerännyt tyhjiä margariini- ja jäätelörasioita tahdilla, joka sai Sudenkin mykistymään. Autotallista löytyi eilen valtava pahvilaatikollinen niitä.

Teen tahtomattanikin päätelmiä vuokralaisista yhdistelemällä heidän jättämiään jälkiä vuokravälittäjältä saatuihin tiedonmurusiin. Eka oli lämmin ja äidillinen. Toista, John F:ää, syytän kaikesta kadonneesta tai rikkoutuneesta - paitsi steariinitahroista, joista voin syyttää vain viimeistä vuokralaista, kolmikymppistä amerikkalaista Rachelia. Kynttilöitä oli ihan joka paikassa.

Kynttilöiden määrästä ja työhuoneen ilmoitustaululle jätetystä paikallisen safarijärjestäjän työpaikkailmoituksesta päättelen, että Rachel oli ehkä uuden suhteen alussa, eikä olisi halunnut lähteä takaisin Amerikkaan.

Vähän niin kuin minä vuonna 2009.

Olis kiva tietää, mitä Rachel seuraavaksi tekee.