Nanny

Olin unohtanut millaista täällä on - pitää aina mennä paikan päälle, jotta alkaa tapahtua.

Yhteydenotot nanny serviceen takkusivat: ensin taivaan tuuliin katosivat sähköpostit, sitten jätetty soittopyyntö. Jne. Kun vihdoin pääsin puheisiin oikean ihmisen kanssa, kului vielä pari päivää ennen kuin sain selville, ettei hanke varsinaisesti koulutakaan lastenhoitajia, vaan kodinhoitajia, joista osalla on jo muuten kokemusta lastenhoidosta tai kiinnostusta siihen.

Luin vaivautuneena läpi ehdokaslistaa, jossa kouluttaja kuvaili oppilaitaan mm. näin: "Attitude: does not wait until I'm finished speaking" ja "can think for herself at a level suitable for a domestic worker".

Haastattelimme kolmea. Yksi valikoitui. Olin vaikea ja pihalla. Työnantajuus huikean eriarvoisista lähtökohdista ei sovi mulle ollenkaan. "Totut siihen kyllä", lohdutti Nipsu Facebookin chatissä. En tiedä, haluanko tottua.

Huomenna hän aloittaa, hoitaja H. Äiti kolmelle alle 15-vuotiaalle lapselle, jotka kaikki asuvat kaukana pohjoisessa. Yritän ajatella, että ihmistä itseään on uskottava. Hän oli superiloinen kuullessaan tulleensa valituksi. En pidä äitiä lastensa luolta, vaan mahdollistan jotain hyvää tän kieron systeemin rajoissa.

Tulis arki.