Ennen Myyn syntymää oletin, että äidinvaisto kertoo, mikä on hyväksi lapselle. Ei ole kertonut. Olen ollut enimmäkseen aika pihalla, enkä siksi ole uskaltanut tehdä mitään, mistä Myylle voisi tulla turvaton olo. Kummemmitta linjanvedoitta olen ajelehtinut johonkin kiintymysvvanhemmuuden tapaiseen, vaikka en oikein tiedä mitä se on, enkä pidä nimikkeistä.
Myy on yhden vuoden ja kahdenkymmenen päivän ikäinen. Imetän yhä lapsentahtisesti, myös öisin, ja me nukutaan vierekkäin. Pisin aika, jonka Myy on ollut ilman Suden tai minun seuraa, on neljä tuntia. Sekin Mummin kanssa kolmiviikkoisen mummilaputken päätteeksi.
Jos olisin usein kuolemanväsynyt, olisin varmaan tehnyt jotain toisin. Nyt tämä on tuntunut enimmäkseen hyvältä, vaikka en osaa sanoa, miksi meidän pitää minusta tehdä näin, ja olisivatko jotkut muut ratkaisut olleet meille parempia tai yhtä hyviä. (Ylipäänsä tässä yli vuoden kestäneessä pihalla olemisen tilassa tuntuu naurettavalta puhua ratkaisuista.)
Jaksamista on helpottanut kolme asiaa: 1) Olen aina ollut yökyöpeli. 2) Pääsin monen kuukauden ajan keskiviikkoiltaisin Nipsun luo saunaan nauttimaan alkoholia, polttamaan tupakkaa ja toisinaan ajamaan pyjama päällä taksilla kotiin. Myös muita satunnaisia iltarientoja oli. 3) (Tärkein.) Suden kanssa jaettiin arkipäivien työtunnit puoliksi, kun Myy alkoi syödä kiinteitä: minä tein töitä läppärin kanssa lähikahvilassa yhdeksästä yhteen, Susi opiskeli kirjastossa yhdestä viiteen. Koti oli Myyn ja Myy-vuorossa olevan vanhemman reviiriä, mutta sieltä oli myös helppo päästä pois. Yleensä hoitovuorossa oleva vanhempi pisti lapsen rattaisiin ja ajoi raitiovaunulla leikkipuistoon. Tai käveli ympäriinsä Myyn huudellessa rattaista vastaantulijoille. Ja mun tapauksessa tavattiin aika usein kavereita.
Täällä edellisistä toimii toistaiseksi vain yökyöpeliys, ja sekin huonosti tässä alkushokissa. Pitäisi päättää, mitä Myy tekee päivisin, jotta minä saan tehtyä töitä ja Susi saa haettua töitä, hoidettua meidän käytännön elämän kuntoon ja opintonsa loppuun.
Olen enenevissä määrin pihalla.
Jos oltaisiin Suomessa, luulen että pistäisin Myyn melko hyvillä mielin päiväkotiin. Uskoni suomalaisen byrokratian suomalaisille lapsille hyviksi leimaamiin laitoksiin on aika kyseenalaistamaton. Ja Myy on peloton, supersosiaalinen ja superaktiivinen.
Täällä en tiedä.
Minkä auktoriteetin saan tarkistamaan mulle nuo päiväkodit ja kertomaan, onko ne parempia, huonompia, vai yhtä hyviä vaihtoehtoja kuin se, että Myy on kotona hoitajan kanssa? Ja miten paljon huonompia kaikki nää vaihtoehdot on kuin viettää päivät tanhuten muiden Kekkosen perillisten kanssa?
Tarviiko yksivuotias virikkeitä? Jos ei, niin koska niitä alkaa tarvita?
Miten paljon "kokeillaan nyt tätä" -muutoksia yksivuotias voi kestää? (Kestää vaikka mitä, luulen, mutta kovin tiuhat muutokset ei voi olla hyväksi, luulen.)
Nyt me kokeillaan hoitajaa. Puolipäiväistä. Hoitaja H on ollut meillä tiistaista saakka. Myy selvästi pitää hänestä ja vietti tänään ekaa kertaa kaksi muutaman tunnin pätkää yksin hänen kanssaan.
Puolikas päivä tarkoittaa täkäläisittäin kello 8-13. Viiden puolikkaan päivän lisäksi H:lle on sovittu kaksi iltapäivää, jolloin hän siivoaa ja silittää kello 14-17. Näinä kokonaisina päivinä hänellä on ruokatunti kello 13-14. Tänään olisi ollut silitysiltapäivä, mutta silitysrauta olikin rikki, ja siksi H oli Myyn kanssa myös iltapäivällä. Susi ja minä oltiin hankkimassa Myylle hepatiittirokotetta, metsästämässä autoa ja ostamassa siivousvälineitä.
Mua huolestuttaa se, että täällä meillä ei ole mitään virikkeitä. On postimerkin kokoinen takapiha ja kadulle voi mennä keskelle ei juuri mitään pistävään kuumuuteen rattaiden kanssa kävelylle (mikä on Suden mielestä turvallista, vaikka meidän viimeisin vuokralainen ryöstettiin puukolla uhaten tuossa meidän portin edessä).
Susi ei voi ymmärtää, miksei hoitaja voisi olla kokopäiväjärjestely. Tuli riita, joka sovittiin, mutta jonka syitä ei oikein käyty läpi. Haluaisin että voisin näiden mutujeni sijasta luetuttaa itselläni ja Sudella jonkin selkeän tekstin, missä kerrotaan miten nyt pitää toimia.
Selkeää alkaa olla vain se, että jos en kohta saa aloitettua tekemättömiä töitä, mun on pakko tehdä puolikkaiden päivien sijasta täysiä päiviä ainakin joulukuun alkuun saakka.
Niin ja yöimetys pitää kyllä lopettaa. Nyt kun vielä tajuaisi miten ja milloin se on hyvä tehdä.
Oman paikan etsimistä. Paluumuutto Suomeen kokeiltu. Toistaiseksi takaisin eteläisessä Afrikassa.
Nämä sinun tekstisi ovat minulle parasta (takautuvaa, koska mun lapset ovat jo aika isoja) arkipäivän terapiaa! Minusta on hirveän lohdullista kuulla että on muitakin äitejä joilla ei ole kauheasti vastauksia vaikka kysymyksiä riittää. Itse olen valitettavasti nyt jälkeenpäin katsottuna tehnyt vaikka kuinka paljon virheitä lasteni kanssa, ja kadun mm. sitä etten koskaan sallinut itseni tuoda vauvaa nukkumaan isoon sänkyymme vaikka se olisi ollut ihanaa, ja kadehdin kaikkia moderneja äitejä joille se on ihan luontevaa - ennenhän se oli suorastaan kiellettyä.
VastaaPoistaT. Mirri
Moi Mirri. Virheasia kiinnostaa ja vähän hirvittää. Onko niin, että vähän isomman lapsen elämän- / tunteidenhallintataidoista suoraan tunnistaa, mitä teki arjessa väärin, kun lapsi oli pienempi?
PoistaTuosta monien nykyään yleisten asioiden vähän aikaisemmasta ei-sopivuudesta: Suden ja mun selkärankaan on iskostettu keskenään aika erilaiset mutut siitä mikä on hyväksi ja mikä ei. Suden on minusta samantapainen kuin Suomessa ehkä 50-luvulla (siksi kiitos hänelle ennakkoluulottomuudesta monissa jutuissa.) Mulla taas lempeämpi nykyaikainen suomalainen (jonka hyviä ja huonoja puolia en tohdi alkaa tässä pienessä tilassa miettiä). Sinun isojen lasten aikana vallinnut mutu oli varmaan Suden ja mun mutujen väliltä.
Vaan nyt tämä menee hiukan päättömäksi jorinaksi. Tarkoitus oli sanoa, että: 1) pakko tunnustaa että tunnen lukemattomia tasapainoisen tuntuisia tyyppejä, jotka on kasvatettu jonkin muun mutun varassa kuin tämän nykyaikaisen 2) mun pihalla olemisen tunnetta varmaan ennestään lisää tää paikan vaihto, jossa olen yhtäkkiä keskellä muita kuin samanmielisiä.
Niinpa niin. Mista sen tietais, mika on lapselle parasta... Ma en taalla oo halunnut laittaa lapsia paivakotiin kovin aikaisin, kun koen , etta niiden haitat olisi isopmpia kuin hyodyt. Kavin parissa paikassa katsomassa, kun Tirppa oli 2 v ja totetsin, etta ei kiitos (en todellakaan halunnut, etta lapsi istuis liitutaulu aaressa opiskelemassa ja toistaisi kuorossa aakkosia ja numeroita siina kohtaa. Myos fyysinen kuritus on taalla aika toista kuin Suomessa...) Meidan hoitajat on olleet niin loistavia ja pitaneet lapset kiireisina ja aktivoituina hyvinkin kolmivuotiaiksi, etta en suuremmin oo ollut huolissani. Olisko siella mitaan play group tyyppista meininkia. Et ehka oo kovin innostunut ekspat-ympyroista, mutta kokemani mukaan sielta loytyy muitakin pienia lapsia hoitajineen (ja joskus aiteineen), jotka tarvii seuraa ja aktivointia.
VastaaPoistaOlen myös siinä käsityksessä, että täällä on paljon päiväkoteja, joissa pistetään yksveet ruotuun ja aletaan sitten akateemisiin harjoituksiin.
PoistaOlen kuikuillut Montessori-päiväkoteja, koska ajattelisin, että niissä on ehkä oltava jokin yleismaailmallinen linja esim. fyysisen kurituksen kanssa.
Itse asiassa Suden tädillä on kaupungin suurin Montessori-tarha+koulu, ja hän on luvannut ottaaa Myyn vuodenvaihteesta puolipäiväiseksi, vaikka muuten aloitusikä on 2,5 v. Mutta olen ihan pihalla myös siitä, onko lapselle hyvä olla tarhassa, jossa ei ole yhtään samanikäistä.
Ajatuksena tässä hoitajan puolipäiiväisyydessä oli, että iltapäivisin tapaisin kavereita ja niiden lapsia tai veisin muuten Myytä jonnekin, missä on muita lapsia. Nyt en oikein tiedä, onko se työelämän puolesta mahdollista. Ja mun on pakko ansaita sittenkin kun S löytää töitä, sillä en kestä ajatusta elämästä, jossa pääsen tapaamaan perhettä ja ystäviä kerran kolmessa vodessa.
Liikaa tuntemattomia tekijöitä tässä yhtälössä toistaiseksi. Puuh.
Niin ja siis se on ongelma, että hoitaja ei pääse täältä meiltä Myyn kanssa minnekään aktiviteetteihin ilman Suden tai mun kuskausapua.
PoistaTohon alempaan vinkkina, etta alkakaa te isannoida play groupia. Muut tulee teidan luo ja lapsi saa seuraa. Nain me on tehty, just koska logistiikka oli vaikeaa :)
PoistaJa siis mita, onko nyt sit oletuksena, etta jaatte sinne niin kun for good?
Aa, totta, tuohan on mahdollista. Pitää miettiä toteutusta.
PoistaAjoituksesta: En tiedä, yritän olla ajattelematta asiaa, koska se ahdistaa. Mutta jos pakotan itseni ajattelemaan, luulisin että ollaan täällä muutama vuosi.