Kieli-Panama: täsmennys eiliseen

Mua aina rupee kauhistuttamaan, että annan asioista ihan väärän kuvan. Siksi yksi täsmennys eiliseen tekstiin saamani kommentin innnoittamana: 

Hey-asiassa ei ole kyse siitä, etten uskoisi Sutta, jonka äidinkieli on englanti. Siinä on kyse siitä, että aina unohdan, kun hey tulee multa niin luonnostaan, vaikka muistan että asiasta on ollut puhetta isommassakin enkunkielisten seurueessa jo vuosia sitten.

Eteläisessä Afrikassa on asiasta semmoinen vitsikin, jossa mies sanoo toiselle "Hey shithead" ja siitäkös se toinen suuttuu ja kysyy että: "What did you say? I'm not your hey!"

Tavallinen hei-riita menee niin, että unohdan hein olevan hölmö ja S loukkaantuu siitä, että unohdan ja mä loukkaannun siitä, että se loukkaantuu. Siis tosi tavallinen pikkumainen kina. Ei oikeastaan riita.

Ennen kaikkea halusin eilisellä postauksella kertoa siitä, että tunnistan yhden hei-riitojen pohjalla olevista tunteista. Se on se tunne, että maailma tuntuu murenevan ympäriltä, kun mitkään oman maailman säännöt eivät tunnu pätevän, sillä kaikki ympärilläsi ajattelevat ajatuksiaan päällä, joka on kasvanut eri paikassa ja kulttuurissa kuin sinä.

Tänään Susi kokee sitä täällä hein kanssa, pian minä Macholandiassa jonkun muun asian kanssa.  

Kieli-Panama: hei on ruma sana

Parisuhteemme on ajautunut tilaan, jossa riitelemme vain hei-sanan käytöstä.

Suden sosiaalisessa koodissa hei on kamala sana. Englanninkielisessä puheessa siis. Tarkemmin otettuna lauseen alussa, eli juuri siellä minne minä lisään sen epämuodollisissa tilanteissa.

Esimerkiksi Hei, mentäiskö tänään kävelylle? Hei, haluatko lisää kahvia? tai Hee-ei, miltä susta kuulostaisi jos... ovat mielestäni kaikki kivoja kysymyslauseita. Juuri hei tekee niistä epätöksön. Sen tehtävä on lempeästi valmistaa ihmistä häirityksi tulemiseen ja mielpiteenmuodostukseen.

Suden koodissa epäkohteliainta ja junteinta mitä ihminen voi kielellä tehdä on laittaa hey lauseen alkuun. Huonona päivänä sekä Hey, should we go for a walk today? Hey, would you like some more coffee? että Hee-ey, what would you say if... saavat sen huokaamaan kuuluuvasti.

— Miksi?

— Koska ihmisillä on nimet.

— Ai siis että sanoisin sulle aina Susi, would you like...?

— No voi siihen alkuun sanoa vaikka love tai sweetie.

— Entä jos en tietäis sun nimeä tai puhuttelisin useampaa ihmistä samaan aikaan?

— No sitten voi aloittaa, että listen.

— Listen, sehän kuulostaa ihan käskyltä! 

— Mutta kun ei ole.

Minä en ole ainoa, joka käyttää hei-sanaa noin. Lähes kaikki suomalaiset tekevät niin - ja varsinkin suomenruotsalaiset, sanoo Susi. 

Hei-riidat ovat ärsyttäviä ollessaan päällä ja surullisia jälkeenpäin mietittyinä.

Muistan miltä musta tuntui Macholandiassa, kun kaikkien muiden mielestä oli ok tehdä jotain, mikä musta oli itsestäänselvästi väärin. Loppua kohden ne asiat olivat samaa kokoluokkaa kuin hei, pisaroita jotka saivat maljan vuotamaan yli.

Matkalla

Nyt ollaan matkalla! Tai ainakin paikallaan seisovassa lentokoneessa Helsinki-Vantaalla. Tämä matkan eka osuus myöhästyy näillä näkymin 50 minuuttia. Toivottavasti ehditään seuraavaan, joka on yölento Lontoosta Johannesburgiin.

Hirvee hiki. Kiirettä koko päivä kotona pakkaamisesta (mahdollisimman hiljaa, ettei Myy herää ja hidasta pakkaamista) lentokenttäbussiin juoksemiseen (meillä mennään bussilla joka paikkaan, mukaan lukien synnytyslaitokselle tens-laite selkänahkaan kiinnitettynä) ja Myyn vaunujen kuljetuslaukun rikki menneen vetskarin Finnair-teipillä fiksaamiseen (laukku oli tungettu liika täyteen salamatkustavia ylikiloja - loppujen lopuksi ihan turhaan, sillä molempien matkalaukut painoivat vain 19 kiloa).

Ja tuo oli muuten pisin ikinä pisteettä kirjoittamani kappale.

Kaksi kränää on hiessä saatu jo aikaiseksi, kummatkin kielipoliittisia: Eka siitä että Susi korjasi käyttämäni diaper-sanan nappyksi just kun pakkaaminen oli hektisimmillään ja toinen siitä, kun lentokenttäkahvilassa kuulin sanan pillar sanaksi pillow, minkä takia Susi joutui roikottamaan Myyn painavaa hoitolaukkua aika kauan kahden sormen varassa.

Myy on tähän saakka jaksanut kaiken hienosti, mutta vastaanottanut rintareppuunsa kasapäin bussi- ja lentokenttäpöpöjä, koska en ikinä muista käyttää käsidesiä (tai edes muista, missä taskussa se on).

Nyt lähdetään rullaamaan, heippa äiti!